Koululiikunnasta voi selvitä!

Meillä oli tossa hetki sitten koulussa tehtävänä ettiä uutinen liittyen liikuntaan/ravitsemukseen ja esitellä se muille luokkakavereille. Mä löysin tutkimuksen missä suomalainen pitkittäistutkimus seurasi yli 2000 lapsen ja nuoren liikunta-aktiivisuutta 10 vuoden ajan. Tutkijat halus selvittää, mitkä tekijät saavat lapset ja nuoret kiinnostumaan liikunnasta ja mitkä tekijät taas estävät liikkumasta, mikä tappaa liikunnan ilon?

Tunnistin itteni tästä tutkimuksesta, koska mä oon just niitä, keitä ei kiinnostanu koulussa hiihtää, luistella, pelata jalkapalloo tai sählyä, saati aerobicata peilin eessä, vaan nimen omaan pesäpallo, kuntosali, nyrkkeily ja spinning oli semmoset mistä tykkäsin. Mutta se, että pakotettiin tekemään sitä, mikä ei kiinnosta hevon hemmettiäkään ja sitten ei taas annettu loistaa niissä lajeissa, mitkä kiinnosti, koska oli saanu vaikeen oppilaan leiman ohtaan kun edellä mainitut lajit teetti lähinnä tuskaa, kun minkäänlaista iloa tai positiivista tunnetta, ajo siihen, että ei sit kiinnostanu yhtään mikään. Tutkimuksen mukaan yksi taho mikä vähentää kiinnostusta liikuntaan oli liikunnanopettajat, enkä omalla kohdalla vois olla enempää samaa mieltä. Itse ainakin koin varsinkin yläasteella liikunnanopettajan epäoikeudenmukaisena, toki nostan hattua niille ketkä haluaa tehdä töitä teinien kanssa, ei varmasti ole helppoa. Myönnän, minä en ainakaan oo ollu se helpoin teini, varsinkaan jos joku asia ei kiinnostanu.

Onneks nykyään, jo monen vuoden ajan oon liikkunu säännöllisesti viikottain, vaikka välillä työt, toimintakyky ja jaksaminen on pistäny kapuloita rattaisiin ja tuonu omat haasteensa harrastamiselle. Hauska juttu, että vaikka korona pilas keväällä treenisuunnitelmat, tää on ensimmäinen vuosi kun mulla on 'ehjä treenivuosi', tähän mennessä. Eli en oo sairastellu sen kummemmin ja treeniviikot oon pystyny treenaamaan ja kevennetyt keventämään. Tällä hetkellä meen kyllä tosi maltillisella treenaamisella, mutta se sopii tän hetken tilanteeseen enemmän kun hyvin. Vaikka mulla ulkomuoto välillä pehmenee, se ei tarkota ettenkö liikkuis. Harrastan liikuntaa säännöllisesti jo ihan oman mielenterveyden takia ja varsinkin salitreenit on mulle ne, missä pääsen päästelee höyryjä ja ajatuksia pihalle päästä, mutta arjen aktiivisuus heittelee muuten todella radikaalisti oikeestaan ihan viikoittain, joskus jopa päivittäin oman toimintakyvyn ja jaksamisen takia.

Aina ei kaikki mee niinkun strömsössä, jos näin vois sanoa, onneks oon oppinu vihdoin ja viimein kuuntelee enemmän itteeni ja hyvää oloani henkiseltä kantilta, kun tuijottamaan lukemia ja päättämään sen mukaan onks mulla hyvä olla vai ei. Ja kyllä, joudun myöntämään, että kuvittelin kolme vuotta sitten tämän asian olevan jo hanskassa, mutta sillon vasta juostiinkin pää eellä seinään, itseltä silmät ummistamalla. Keväällä kun oli tullu seinä vastaan kolmannen kerran ja tippuin reunalta pitkän pudotuksen pohjalle, alko vasta tajuamaan kuinka paljon sitä omaa terveyttä ja hyvinvointia oikeesti arvostaakaan, ei edes iho-ongelmat pysäyttäny sitä jatkuvaa tekemisen meininkiä, vaikka toki psoriasiksen myötä arvostus terveyttään kohtaan muuttu, mutta nyt sain asialle kirsikan kakun päälle. Tässä jaksamis/uupumis/toipumis asiassa oon ihan vauvan vaipoissa vielä, koska oon koko elämäni menny pääsääntösesti pää viidentenä jalkana, mutta joka hetki opin uutta, mitä pystyn tuomaan asiakkailleni käytäntöön, kunhan tietämystä alkaa olemaan tarpeeksi ja tätä myöten pystyn myös entistä helpommin samaistumaan asioihin. 2015 kun burnasin ekan kerran vähän pahemmin töistä, luulin paranevani parissa viikossa, joten kyllä tässä hommaa riittää monen vuoden takaa...

Palaten takasin tuohon koululiikuntaan ja jos sinä sielä ruudun toisella puolella kuka tätä luet, et oikein tiedä mitä liikuntaharrastusta lähtisit testaamaan kun kaikki tuntuu pakkopullalta eikä mikään kuullosta mukavalta koska koululiikunta, niin lähe ihan rohkeesti vaan kokeilemaan! Käy salilla, ryhmäliikuntatunneilla, kokeile kotijumppaa, mitä tahansa! Koska kokeilemalla se selviää, mikä on se oma juttu! Ei haittaa vaikka et jostain tykkäiskään, seuraavalla kerralla vaan uutta lajia kehiin! Se mikä sopii Elisalle, ei sovi Birgitille! Ja hei, koululiikunnasta voi selvitä! Koska jos minä opin tykkäämään liikunnasta, sullakin on siihen mahdollisuus!

Janette

Artikkeliin tästä