Kun ei vaan jaksanu mitään...

21.05.2020

Tiedätkö sä sen tunteen kun ei jaksa tehdä mitään.

Kaikki tuntuu kaatuvan niskaan ja koko ajan ahdistaa ja tuntee itsensä todella huonoksi ihmiseksi. Mikään ei tunnu olevan hyvin. Mikään ei miellytä. Kotonakaan ei viihtynyt. Halus vaan pois täältä.

Mä tiedän. Ja tiedän myös sen että moni ei tätä minusta tiedä, eikä uskois. Sitä osas peitellä itseensä, liiankin hyvin.

Tästä myös voisin kirjoittaa ihan hirmuisesti.

Rupesin tekee ihan hullunlailla töitä se lähti oikeestaan ihan käsistä.

Koska tunsin olevani jotenkin hyödyksi ja töissä sain muuta ajateltavaa. Tätä jatku liiankin kauan.

Aina kun töihin pyydettiin, en vaan osannut sanoa ei.

Kävin vaan töissä ja kotona nukkumassa ja salilla aina kun ehdin, myös yö aikaan. kyllä olin itsestäni sillon ylpeä... mä en edes tajunnu kuinka kaikki muu elämä vaan jäi.. En tajunnu koko tilannetta ennen kun vasta myöhemmin. Peittelin itseeni ja omaa pahaa oloani kaikilta, jopa mun perheeltä. Kaupassa käyminenkin oli hyvin ahdistavaa.

Kuinkas sit kävikään, tuli STOPPI ihan kaikelle.

Itkin kun ajelin töihin ja töistä kotiin ja itkin itteni uneen koska mulla oli niin paha olla ja en edes tajunnu kuinka väsyny olin.

Yhtä äkkiä se nukkuminenkaan ei enää onnistunu, mun kroppa kävi aivan liian kierroksilla, koko ajan.

Yhtenä päivänä viime vuoden loppu kesästä ajelin töihin ja romahdin täysin. ja sen jälkeen olin reilun kuukauden pois töistä.

Toki tähän koko sotkuun liitty vielä vahvasti huono suhde joka vaikutti myös paljon. Joka on myös taakse jätetty.

Tuun varmasti muistaa aina sen kuinka psykologi sano mulle viimesellä käynnillä. Sä oot ihan eri ihminen. "Ekan kerran kun sut näin olit kasvoilta väritön ja hyvin apaattinen ja katse oli seisahtanut. "

Ja niin se oli, ihan kun olisin eläny tyhjyydessä.

Välillä on käytävä pohjalla, noustakseen taas vahvempana ylös. Tuo kaikki opetti ja kasvatti mua paljon. Ja tuo sai mut tajuamaan myös että kuinka tärkeä on itsestään pitää huolta.

Pääsin sopivasti wellnetten ambassadoriksi syyskuussa. Eli voin todellakin sanoa että wellnette vei mukanaan. Yks mun elämäni parhaista päätöksistä. Kaikki muuttu täysin askel kerrallaan. Toki se vaati multa ihan hirveesti duunia , varsinkin omien ajatusten kans taistelu. Mutta ilman Janettee mä en olis tässä tilanteessa nyt! Oon äärettömän kiitollinen Janetelle ❤️

Mut nyt voin käsi sydämellä sanoa että mä voin hyvin ja mulla on hyvä olla.

Liikunta kuuluu mun joka päiväiseen elämään ja syön terveellisesti sekä säännöllisesti.

Oon energinen ja hyväntuulinen. Mä osaan sanoa töille ei ja teen töitä sen verta kun normaalistikkin kuuluu tehdä. Mä hyväksyn itseni tälläisenä kun olen ja nukun enimmäkseen hyvin. Voisin luetella näitä vaikka kuinka paljon!

Oon oivaltanut myös ihan valtavasti asioita ambba matkan aikana ja oppinu itsestäni paljon! Ja ei , en todellakaan uskonu että valmennus voi antaa noin paljon! ❤️

❤️Jenna