Ole oma itsesi

19.02.2019

Kuinka moni arvostaa itseään ja rakastaa itseään juuri sellaisena kuin on? Ainahan sitä voi olla omaan silmään jotain, mitä kehittäisi, mutta kuinka voisit olla itseäsi kohtaan hyväksyväinen, jos oma peilikuva ei aiheuta kuin negatiivisia tunteita?

Oon ihan aina vihannu mun hampaita ja kuullut niistäkin monesti epämiellyttäviä kommentteja. Vielä vuos sitten en ois voinu ikimaailmassa jakaa tämmösiä kuvia nettiin.. Niin se maailma muuttuu :)
Oon ihan aina vihannu mun hampaita ja kuullut niistäkin monesti epämiellyttäviä kommentteja. Vielä vuos sitten en ois voinu ikimaailmassa jakaa tämmösiä kuvia nettiin.. Niin se maailma muuttuu :)

Useasti kohtaan ihmisiä, jotka solvaavat itseään. Tai valmennukseen hakeudutaan, koska ulkonäköä on muutettava ja paino saatava tiettyyn lukemiin. Vaikka kyllä, ulkonäkö- ja painotavoitteet ei ole yhtään huonoja, mullakin on niitä! Mutta monesti, oikeastaan aina pistän asiakkaan miettimään myös niitä henkisenpuolen tavotteita, jos niitä ei ole itselleen asetettu. 'Se että olisin enemmän positiivisempi' on itseasiassa viimeinen henkisenpuolen tavoite, minkä tänään kuulin asiakkaan suusta. :) Ei sillä, että itsekkään ihan aina olisin sinut itseni kanssa, tai saatika millään tavalla positiivinen, varsinkin nyt kun mitään ei ole pitkään aikaan päässyt tekemään, niin kyllä ne möröt huutelee takaraivossa.

Mutta mitä se hyödyttää? Tuleeko siitä parempi olo itelleen, jos jatkuvasti haukut, solvaat ja mollaat itseäsi? Ei.

Treenatessa, tulee välillä hoettua itselleen 'oot aivan sysip*ska josset vedä tota määrää rautaa maasta' , tavallaan sillä tsemppaan itteeni, mutta aika monesti päässä pyörii pikemminkin lause 'sähän j*malauta pystyt tähän'. Oon huomannu et useemmin tuo jälkimmäinen lause auttaa paremmin. :D

Mutta mitä tulee ulkonäköpaineisiin, oon joskus eläny semmosessa pumpulimailmassa, että musta ei oo mihinkään jossen paina tietyn verran. Sittenkun painan niin ja niin paljon, teen sitä tätä ja tota. Miksei niitä asioita vois tehdä nyt? Ja onhan musta, vaikka ja mihin! Tälleen hieman pyylevänä personal trainerina mulla on kuitenkin aika paljon asiakkaita ja ne luottaa muhun, ne saa tuloksia, menee kohti omia tavoitteitaan MUN ohjeilla, vaikka itse tekevätkin sen mahtavan hienon työn niiden omien unelmien eteen. Mulla on oma yritys, rakastava mies, hyvä työpaikka, kourallinen tosiystäviä, veden pitävä katto pään päällä ja jääkaapissa syötävää ruokaa.

Mulla on mahdollisuuksia vaikka ja mihin, kunhan vain itse uskon itseeni ja niin on myös sullakin!

Harmittavan usein siitä kuulee kyllä ulkopuolisilta päin naamaa ja ei niin päin naamaa kommenttia siitä, miten näinkin persevä ihminen voi tehdä tällä alalla töitä. Tai miten minä mistään ruokavalioiden laatimisesta mitään tiedän kun rasvaprosentti ei huitele lähempänä 15. No jaaps, opiskelemalla sitä oppii vaikka ja mitä, ja voisin väittää että tuolla omalla painonpudotustaustalla mulla vois ehkä olla jonkinlaista konkreettista kokemustakin asiasta. Millon tästä maailmasta on tullut niin ulkonäkökriittinen?

Tällä hetkellä kyllä joo, mennään vähän löysemmällä kropalla mitä itsekkään edes toivoisin, mutta tämmönen mä oon ja oon oppinu hyväksymään sen, mörköajoista huolimatta. Mutta rauta on kevyempää kun esim. viime vuonna tähän aikaan ja se on ehkä tärkeempää mulle kun se, onko mun keskivartalolla läskiä vai ei. Oma terveys menee myös toki edelle ja oikeestaan ykköseks koko tekemisessä, mutta flunssasta huolimatta verikokeet kerto viime viikolla, että kaikki on kunnossa. Välillä tulee takapakkia kropan kanssa ja välillä mennään juna höyryten eteenpäin, nyt on tullu sitä takapakkia. Mulla on kuitenkin edelleen se päätavote saavuttamatta ja sitä tuskin tuun saavuttamaankaan vielä moneen vuoteen, koska ainakun alan olee lähellä sitä, keksin jotain uutta. :D

Se, miten opin itse olemaan oma itseni ja rakastamaan itseäni, ei ole ollut yksinkertasta eikä helppoa ja töitä on edelleen tehtävänä, mutta kaikki tämä on ollut kaiken sen arvosta.

  • Päätin, etten välitä muiden mielipiteistä ja sanon asiat niinkun ajattelen, välillä ehkä hieman kaunistellen ihan kohteliaisuudenkin takia. Joskus kun sitä on baaritiskin takana joutunu olee kunnon paskasanko ja ottamaan jos jonkin näköstä kommenttia, heittoja  ja lääppimistä vastaan, niin eipä onnistus enään. Sen takia en varmaan tiskin takana seisokkaan enää :D
  • Pitkän aikaa, sanoin itselleni aamuisin jotain kivaa. Kuullostaa tyhmältä, mutta kun sä sanot niitä itselles, jossain kohti alat oikeesti olemaan sitä mieltä itsestäs, etkä vaan ajattele niitä negatiivisa asioita. Tämän myötä sun on myös helpompi ottaa ulkopuolelta sitä positiivista palautetta vastaan, etkä uskottele itelles ensimmäisenä et se kohteliaisuuden heittäjä nyt haluaa vaan nuoleskella sua.
  • Kuljin/kuljen mahollisimman vähissä vaatteissa kotona. Mitä enemmän sitä omaa kroppaansa kattelee ja näkee, sen helpommin pystyy näkemään ne hyvätkin asiat!
  • Mietin minkälainen ihminen oon sisimmiltäni ja aloin elää sen mukaan, mitä oikeesti oon, enkä vaan miellytä muita! Otin loparit työstä jossa en viihtynyt, vika ei ollut niinkään työpaikassa vaan koko alassa, otin etäisyyttä tiettyihin asioihin ja ihmisiin, aloin tekemään niitä asioita joista oikeesti tykkään ja missä olen hyvä. Toki, ei se elämä voi olla pelkästään ruusuilla pomppimista, edelleen on tehtävä asioita jotka ei ihan hirveesti miellytä, esim. lumitöitä.... :D
Panosta ja korosta niitä sun omia hyviä piireitäs, mutta älä kuitenkaan unohda niitä huonoja piirteitä, koska ne on kuitenkin aina osa sua! Tän asian tutkiskeluun mulla meni kauan ja en tiiä oonko vieläkään aivan täysin selvillä asian suhteen. Omasta mielestäni oon kunnianhimonen, reipas, huomioon ottava, ystävällinen, huumorintajuinen, mutta myös aika äkkipikainen, hermonsa nopeesti menettävä ja helposti angstaava ihminen. Mitä sä oot sun mielestä? :)


Kuinka moni teistä on sujut itsensä kanssa ja uskaltaa olla oma itsensä? Oisko teillä heittää jotain vinkkejä, miten asiaa voisi ajaa parempaan suuntaan? :)



Janette