Toivepostaus osa 1 / Tavoitteet

14.10.2020

Kyselin instassa teiltä lukijoilta ja seuraajilta, että mitä haluatte lukee täältä blogin puolelta. Yks aihe oli niin laaja, että oon jakanu sen nyt kolmeen osaan ja tässä niistä ensimmäinen.

Kysymys oli; mitkä on sun tavotteet kehon, elämäntapamuutoksen ja hyvinvoinnin kanssa? Otetaan tuo keho nyt tässä ekassa postauksessa pohdittavaks.

Jos ihan totta puhutaan, niin oon jo jonkun aikaa ollu vähä hukassa omien tavotteiden kanssa, johtuen aivan täysin keväällä todetusta pitkästä uupumustilasta ja masennuksesta. Tilanne on ollu päällä monta vuotta, enkä osaa sanoa tiettyä aikaa milloin tää olis alkanu, mut viis vuotta sitten oon ollu samantapasessa tilanteessa ekan kerran, toki paaaaljon lievempänä.

On mukava huomata, miten sitä on lähtenyt toipumaan ihan eritavalla, kun on oikeesti vihdoin ja viimein myöntäny itelleen, että ei tästä suosta nousta viikossa, eikä edes kahdessa, vaan on annettava aikaa ja otettava iisisti, nukuttava kellon ympäri jos siltä tuntuu ja pyöriä yökkärissä koko päivä jos kroppa sen vaatii. Ja se kuka sanoo et 'se on vaan asenteesta kiinni' voi tunkee päänsä perseeseen. Olin ite vielä puoltoista vuotta sitten samalla linjalla, että kaikki on vaan asenteesta kiinni, kunnes tajusin et vaikka mulla on asennetta tehdä paljonkin asioita, mikään ei onnistunu melkein kahteen vuoteen just siks, koska olin ajanu itteni niin loppuun, koska 'kaikki on vaan asenteesta kiinni'.

Kyllä, asennetta tarvitaan myös, varsinkin jos halutaan muutosta, mutta se ei kyllä valitettavasti riitä.

On ihan okei, josset oo aina okei
On ihan okei, josset oo aina okei

Ennen mulla oli haaveita ja tavotteita. Haaveet oli isoja ja tavotteet numeraalisia. Kun lähin tekee elämäntapamuutosta 2017 tammikuussa, päätavotteena oli tehä puolen vuoden aikana niin iso muutos kun mahdollista ja näyttää häissä hemmetin hyvältä, kyllähän se onnistu. Häiden jälkeen puolen vuoden päästä lähin siistimään kuntoo uusiks, koska löysää iski kylkiin iha huolella, kyllähän se onnistu. Sen jälkee ollaanki menty vaan alamäkee oman kroppakunnon kanssa ja väitän, että kaks liian rankkaa diettiä liian lyhyellä välillä oli osasyynä siihen, miten oma kehonkuva vääristy. Ainoo tavote oli painaa tuon maagiset 75kg (miks kaikki naiset haluu painaa 55/65/75kg?) vaikka jo kymmenen kiloo painavempana olin omaan silmään jo ehkä liian hoikka mitä haluan olla (mitä siis nyt kattoo kuvia). Haave mulla on ollu ihan fitness lavoilla asti, voimanostokisoissa, penkkikisoissa. Enää ei varsinkaan tuo fitness kiinnosta.

Nyt mitä odotan keholta, on se että se jaksais. Ette uskokkaan miten oon sitä rääkänny monta vuotta, 13-vuotiaasta asti alkoholilla, tupakalla, roskaruualla, ylitöillä, dieteillä, liian kovilla treeneillä palautumiseen verraten. 

Joskus instassa kirjotinkin kun psori todettiin ja epäiltiin reumaa, et onks tää nyt kohtalon ivaa iteltä itelleni, koska oon kohdellu kehoani päin helvettiä. Voi olla.

Mites noi silmäpussit😃
Mites noi silmäpussit😃

Tämän hetken tavoite kehoni kanssa on siis se, että se jaksais. Että se jaksais ihan normaalin arjen, että se jaksais treenit ja treenimäärät miten tykkäisin treenata, että se jaksais elää mun kanssa tätä elämää. Viimeset puoltoista vuotta on ollu yhtä alamäkee, sairastumista ja diagnoosia toisen perään, mutta silti mulla on ollu ne samat tavotteet ja haaveet koko ajan mielessä mitä aina ennenkin ja siks olenkin ollu ihan hukassa. Olen tuntenu epäonnistumisen tunnetta, koska olen niin monesti epäonnistunu tavoitteissani, vaikka monesti alottanu duunin tekemisen. Ne tavoitteet on ollu vaan liian isot jaksamiseen nähden ja tämä kaikkien tulis ymmärtää, kun lähdetään muuttamaan tapoja, jos sä oot ihan totaallisen loppu niin lepää eka!! Muuten ei jaksa keskittyä ja sitä muutoksien tekeminen todellakin vaatii.

Onneks vihdoin ja viimein 4 kk sairasloman jälkeen ymmärsin, että jos meinaan vielä joskus tehdä täyspäiväsesti töitä, kehittää ja kasvattaa Wellnetteä, avata enemmän asiakaspaikkoja, treenata, olla hyvä puoliso ja toivottavasti myös äiti jossain vaiheessa, on mun pakko antaa mun keholle aikaa levätä.

Ja koska en tiedä kuinka kauan mun täytyy antaa lepoo keholleni, ettei energiavarastot mee pakkaselle pienistäkin asioista, oon päättäny mennä sen suhteen päivä kerrallaan eteenpäin. Päätavote mulla on mielessä, sinne on vielä pitkä matka, mutta sitä kohti mennään! Yks isoin tavote on välttää vanhainkotiin joutumista mahollisimman pitkälle, eli ei tässä ole mihinkään mikään kiire. 😃 Päätavotteena mulla on siis kehon kanssa nuo edellä mainitut asiat + se, että se ois voimakas, joustava, palautuu hyvin ja näyttää omaan silmään kivalta. Koska vitut muista!☺️

Janette